Mietteitä

Ylläoleva kuva Noelin raskausajalta.

Pojille on näillänäkymin tulossa ikäeroa 1v 9kk. En koe ainakaan vielä, tälläisesta tilanteesta kokemattomana haasteelliseksi tätä ikäeroa. Vaikka Noel ei vielä osaa pukea jne ole kovinkaan omatoiminen, se tulee tässä matkan varrella mukaan. Noel syntyi kiireellisellä sektiolla 41+1 ja seuraavaa raskautumista suositeltiin väh. Vuoden päähän. Koen vähän ristiriitaisia tunteita tätä toista raskautta kohtaan - tai lähinnä sitä vastasyntyneen aikaa. Noelin kanssa en pystynyt nauttimaan 3 ensimmäisestä viikosta lainkaan, kun olin itsekin aivan sekaisin kaikista lääkkeistä, kivusta, liikuntakyvyttömyydestä... Mieheni joutui tuomaan Noelia minulle syliin, enkä itse pystynyt vaihtaa hänen vaippaa. Nouseminen ja liikkuminen oli ylitsepääsemättömän vaikeaa ja hankalaa! Minulla todettiin siis korionamnioniitti, eli kohdun sisäinen bakteeri-infektio synnytyksen aikana ja tätä tulehdusta hoidettiin useamman viikon Noelin syntymän jälkeen.

Kuinka siis voin hyvällä omallatunnolla nauttia tämän seuraavan vastasyntyneen ensimmäisistä viikoista, kun tämä on varsinkin pojallemme suurin muutos? Mieheni jää kotiin synnytyksen jälkeen isyysvapaalle ja kokemuksesta tiedän, että vauva tulee olemaan minussa todella paljon kiinni. Miten jakaa huomiota 1v 9kk lapselle, joka ei ymmärrä että äiti ei nyt pysty häntä huomioimaan kuten ennen? Lähipiirissäni onkin jo otettu puheeksi, että vauvan synnyttyä Noelia tulee huomioida ekstra-paljon! Silti, olenhan äitinä Noelin tärkein ihminen ja raastaa jo sisältä, että hän joutuu jakamaan minut...

Heittäkää omia kokemuksia, vinkkejä jne kommenttiboksiin! Olen aivan varma, etten ole näiden mietteiden kanssa yksin.

Sivun reunasta painamalla saat blogin seurantalistaan!